Kun Wenceslaus ”June” Provost Jr. tulee ulos sokeriruokopellolle New Iberiassa, Louisianassa, hän avaa ensimmäisenä ikkunan.
Ei talon ikkuna, vaan ikkuna sokeriruokopellon läpi, aukko, jonka hän luo traktorilla. Se on yksi ensimmäisistä vaiheista ruo”on korjuussa ja jotain, mitä hän on tehnyt koko elämänsä ja jota hänen perheensä on tehnyt neljän sukupolven ajan. Kesäkuu pystyy nyt kävelemään äskettäin raivattua polkua, ja hän katselee punaisena, kultaisena ja vihreänä Louisianan auringon alla lämpimänä joulukuun päivänä. Hän tarttuu 12 jalan varteen ja vetää lehdet pois, mitä hän selittää, ovat sokeriruo”on silmät ja nivelet. Monivuotisen ruohon rivien rivien ympäröimänä hän puhuu sadonkorjuukaudesta, traktorin teristä, oikeasta tavasta tehdä mehua sokeriruo”osta, kun se on leikattu, kunnes hän pysähtyy ja sanoo:
”Olen pahoillani, että huusin teitä kaikkia, mutta se on upea.”
Mutta anteeksipyyntöön ei ole syytä. Kesäkuun ”höperöt” kuulostavat rakkauslauluilta. Hänen vaimonsa Angie liittyy hänen kanssaan tähän makean varren kunnioitukseen. Sokeriruo”onviljelijöiden sukupolvien jälkeläiset June ja Angie ovat tulleet kansallisesti tunnetuiksi rotusyrjintää vastaan maataloudessa taistelevansa. Nikole Hannah-Jonesin ”The 1619 Project” -projektissa, vuonna 2019 käynnistetyssä kunnianhimoisessa journalismisarjassa, jossa tarkasteltiin orjuuden pysyvää perintöä Amerikassa, June ja Angie kertoivat tarinansa systeemisen rasismin aiheuttamasta maan menetyksestä.
2000-luvun alussa, kun Provostin perhe oli viljellyt sokeriruokoa noin 100 vuotta, Junen isä osti 5 000 hehtaarin maatilan. Nykyään provostit vuokraavat 1 000 eekkeriä maata noin 3 mailin etäisyydellä vanhasta maatilastaan, joka vuonna 2014 otettiin ja myytiin osiksi valkoisille maanomistajille ja sokeriruo”on viljelijöille. (Provostit nostivat vuonna 2018 kanteen paikallista pankkiaan vastaan ja kertoivat yksityiskohtaisesti vuosien saalistuslainasta, rotusyrjivistä toimista ja muista epäreiluista käytännöistä Yhdysvaltain maatalousministeriön Farm Service Agencyn lainatakausohjelman kautta, mikä teki heidän mahdottomaksi tuottaa satonsa ja maksaa lainansa pois. Oikeusjuttu sovittiin ilman oikeudenkäyntiä vuonna 2021.) Provostien uusi maa sijaitsee valtavalla osalla maatilaa, jonka useat alueen mustat maanviljelijät omistavat ja jakavat osana uutta pyrkimystä suojella maansa. Se on antanut Provost-perheelle mahdollisuuden päästä uudelleen yhteyteen satoon, joka on ollut keskeinen heidän elämänsä ja toimeentulonsa kannalta.
”Tähän päivään asti minulla on vilunväreet täällä olemisesta”, June kertoo kosketessaan hellästi sokeriruo”on varren niveltä.
Sadonkorjuun huipulla korkeimpien aikuisten ylle kohoavan sadon ympäröimä June seisoo ylpeänä Angien kanssa, joka myös on kotoisin kreoliperheestä sokeriruokoviljelijöiden kanssa. Kun nämä kaksi kävelevät käsi kädessä sokeriruo”on labyrintin läpi, molemmat ovat optimistisia tulevaisuutensa suhteen, koska he tietävät, että sokeriruo”on onnistunut sadonkorjuu on heidän veressä.
”Muistan pienenä poikana, kun minä ja isäni istuimme kuorma-auton takaluukun takaosassa, ja muistan hänen antaneen minulle sokeriruo”on paloja ja minä pystyin pureskelemaan sitä ja imemään kaiken sen mehun”, June kertoo. hymy. ”Sen kaltaiset muistot pitävät minut eteenpäin.”
Provostien tarina ahdistuksesta ja tuhosta on kerrottu ja kerrottu uudelleen. Nykyään he ovat vähemmän kiinnostuneita tuskan tarinasta, ja sen sijaan he vaativat takaisin rakkauttaan satoaan ja sen kriittistä roolia mustien taloustieteissä ja mustassa ruoassa. Vuonna 1920 Yhdysvalloissa oli lähes miljoona mustaa maanviljelijää, noin 14 % kaikista maanviljelijöistä. Vaikka sokeriruo”on viljely oli tunnetusti julmaa orjuuden aikana, kun orjuus oli lakkautettu, Junen kaltaiset perheet päättivät hoitaa omia tilojaan hyödyntäen maanviljelystä saatavaa taitoa ja iloa – ja yrittivät paeta sokeriruokoteollisuudelle historiallisesti ominaista julmuutta. Mutta ongelmat vaivasivat edelleen monia mustia maanviljelijöitä eri puolilla kansakuntaa, ja nykyään yli vuosisadan kestäneen avoimen rasismin, maan menettämisen ja epävarmojen valkoisten maanviljelijöiden pelkoa lietsovien taktiikoiden jälkeen alle 2 % (hieman yli 45 000) amerikkalaisista maanviljelijöistä on mustia. Junen perhe kuitenkin piti kiinni. Heidän oikeustaisteluunsa asti Junen perhetila tunnettiin yhtenä Louisianan parhaista sokeriruokotiloista.
”Ihmiset kysyvät: ”Kuinka voit jatkaa sokeriruo”on viljelyä, kun sillä on niin julma historia kansamme ja tässä maassa ja maailmanlaajuisesti?”, Angie sanoo. ”Ja olemme kuin:” Ongelma ei ole sokeri eikä sokeriruoko; se on systeemistä rasismia. Se on taakka, josta meidän on vapautettava.”
Kuten June ja Angie osoittavat käyntikohteitaan New Iberiassa: ”Emme koskaan lähde” Angie kertoo minulle innostuneena, että on helppo ymmärtää, miksi he rakastavat tätä pientä kaupunkia ja työskentelevät niin paljon. Siellä on rauhaa, loputtomalta näyttävä maa-alue, ja siellä on myös sielu. Siksi pariskunta etsii uusia yrityksiä: Uuden tilan hoitamisen lisäksi provostit ottavat katseensa uusille liiketoiminnan rajoille. He työskentelevät luodakseen rommibrändiä tislaamalla omia fermentoituja sokeriruokoaan. He suunnittelevat valmistavansa rhum agricolea, jota ei käsitellä hapon läpi ja joka on siten kestävämpi. Pariskunta toivoo saavansa pullot markkinoille ensi vuonna.
”Olemme edelleen aktivisteja. Ensisijainen tavoitteemme on muuttaa politiikkaa, lakeja ja kulttuuria”, Angie sanoo. ”Mutta jos saisimme rommipulloja ravintoloiden ja myymälöiden hyllyille, olisimme täysin innoissamme.”
He keskittyvät myös yhteisöllisyyteen. June ja Angie tekevät yhteistyötä Louisianan yliopiston kanssa Lafayettessa kehittääkseen perintökeskuksen, joka toimii muun muassa Louisianan mustien maanviljelijöiden tietojen ja historian arkistona; isännöi yhteisön puutarhaa, joka on täynnä kulttuurisesti tärkeitä tuotteita, kuten okraa, maissia ja tomaatteja; ja tarjoaa kursseja ja mentorointia nuorille mustille opiskelijoille, jotka ovat kiinnostuneita maatalouden urasta. He toivovat pian tarjoavansa perintökylvöä – joka tuottaa vanhempia, aluekohtaisia siemeniä, joita Provostit keräävät itse – tarjotakseen harvinaisia sokeriruokolajikkeita, alkaen heidän äskettäisestä purppuranpunaisen sokeriruo”on viljelystä.
Keskeistä kaikissa heidän ponnisteluissaan on heidän määritelmänsä noudattaminen korvauksista: sillä on keskeinen rooli kansallisessa taistelussa maksujen saamisesta kymmenille tuhansille heidän kaltaisilleen mustille viljelijäperheille, jotka ovat suoraan vaikuttaneet epäreiluihin maatalouskäytäntöihin. Provostit kannattavat syrjäytyneiden maanviljelijöiden maanomistusoikeuksia ja kestävämpiä maatalouskäytäntöjä. He huomauttavat, että monet näistä käytännöistä ovat mustien ja alkuperäiskansojen maanviljelijöiden kehittämiä, jotka rakensivat amerikkalaisia ruokaväyliä, mutta eivät kyenneet hyötymään omasta työstään – työstä, joka on tehnyt monista valkoisista maanomistajista erittäin varakkaita.
”Yksi maatalouden tärkeimmistä asioista: Mustat ovat keksineet ja kodifioineet maatalouden teollistumisen ja maatalouden modernisoinnin”, Angie sanoo. ”Läpi historian olemme olleet me, mutta emme ole koskaan kyenneet saamaan niitä etuja. Yritämme kouluttaa ihmisiä tästä ongelmasta ja yritämme muuttaa näitä järjestelmiä.”
Ihastuttavalle pariskunnalle on turhaa keskustella sokeriruo”osta ja sen roolista afroamerikkalaisten elämässä ja taloudellisessa kehityksessä puhumatta sokerista. June tekee niin mehuttaessaan sokeriruokoa jäähtyäkseen iltapäivällä tilalla. Hän sanoo olevansa prosessin alussa, jossa hänen kaltaiset maanviljelijät viettävät lähes vuoden sokeriruo”on sadonkorjuun. Mehukoneella varret murskataan, liotetaan ja puristetaan. Tänä päivänä hän juo tuoretta, täydellisen makeaa siirappimaista mehua. Kun sadonkorjuu on täydessä vauhdissa, sama mehu keitetään ja kiteytetään sokeriksi. Sokeri laitetaan sitten sentrifugiin, joka poistaa nesteen ja muuttaa sen raakasokeriksi. June pyrkii sitten poistamaan kaikki jäljellä olevat epäpuhtaudet ja uuttamaan väriä sokeriruokosiirapin valmistamiseksi.
Talvilomaina provostit voivat osoittaa sokeriruo”on arvon kestävillä resepteillä, joita he tekevät perhejuhliin. Perunasalaatti kerrostetaan ripaus sokeria; rapupiirakka käyttää sokeria luomaan vähemmän happaman – ja miellyttävämmän – siivun. Kun June ja Angie valmistavat ruokaa, on juhlat. Ystävät ja perhe saapuvat kaupungeista, kuten läheisistä Lafayette, Los Angeles ja Richmond, Texas. Tuoreena tieltä perhe sujahtaa kreolien murreeseensa, vaihtaen hienouksia, kiusoittelee ja vitsailee perheiden tapaan. (”Ok, näen sinut serkkusi!” ja ”Kuka tekee rapupiirakan?! Okei, hyvä. Angie on!”) He kerääntyvät, siemaillen lähintä setä, hiipien puremaan Angien tädin Ester Ardoinin vastustamatonta. konvehdit ja rivitanssia zydecon tahtiin. Kun Angie lisää vähän enemmän sokeria ravupiirakkaan (”Vain vähän enemmän!” hän kiljuu ilkikurisesti), June tekee järjestelmällisesti klassisen Old-Fashioned. Olohuoneen kaiuttimesta kuuluu Curtis Mayfieldin ”The Makings of You”, ja June vie Angien tanssilattialle osoittamaan julkista kiintymystä. He pitävät kiinni toisistaan, kun Mayfield vyöttelee makeita, romanttisia sanoituksia tavalla, jolla vain Mayfield osaa ”lisää vähän sokeria, kuusamaa ja dddd”), ja kaikki katsovat onnellisina, tietäen kenen tahansa – kaikki ihmiset – Angie ja June ansaitsevat niin elävästi ilmaistun rakkauden ja rauhan.
”Rakastan tätä naista, te kaikki” June sanoo pyörittäessään Angiea vielä kerran ennen kuin palaa keittiöön.
Tanssimisen jälkeen provostit päättävät illallisvalmistelut ja nauttivat makean ja suolaisen aterian, joka keskittyy sokeriruo”on sadonkorjuun ympärille. Se alkaa alkupalalla keksejä, juustoa ja viikunasäilykkeet Junen äidiltä Bernadette Provostilta, joka tunnetaan nimellä ”Maw Maw B.” Sen jälkeen tulee taikinaisia, voimaisia ravupiirakan viipaleita, paahdettua lehtikaalisalaattia ja Maw Maw B:n rakastettu sokeroituja jamssia . He lopettavat aterian kylmiin lasillisiin Kesäkuun viski eteenpäin Old-Fashioned , makeutettu sokeriruo”on siirapilla ja koristeltu pienellä palalla pureskeltavaa sokeriruo”on vartta. Provostien juhlapöydässä puhuminen mustan amerikkalaisen historiasta ja mustien amerikkalaisten ruokien kauneudesta tekee todella iloisen ja ylenpalttisen juhlan.
”Sokeria on jokaisessa lomaruoassamme”, Angie sanoo. ”Et pääse eroon siitä – mutta sitten taas, miksi haluaisit?!”
Provosteille sokeriruoko ei ole vain ruokaa; se on työkalu keskustelun edistymisestä. He ovat päättäneet luoda tulevaisuuden, jossa yksikään musta maanviljelijä ei kestä kokemaansa menetystä. Junen ja Angien mukaan vähän sokeria saattaa olla vastalääke.
Contents
Reseptit
01/06
Kreolirapupiirakka
Tämä suolainen piirakka on täytetty täyteläisellä ja kermaisella kreolimausteisella rapulla ja vihreällä paprikalla, ja sen päällä on hiutaleinen kuori.
02/06
Maw Maw B:n säilötyt viikunat
Tämä Bernadette Provostin (alias Maw Maw B)) säilöttyjen viikunoiden resepti esittelee kypsiä viikunoita haudutettuna paksussa, makeassa siirapissa. Ne sopivat erinomaisesti tarjoiluun juuston kanssa.
03/06
Kesäkuun vanhanaikainen
Tämä louisialainen vanhanaikainen kierre yhdistää sileän viskin, tuoreen satsuman, ruokosiirapin ja sokeriruo”on swizzle tikun.
04/06
Rien pekaanipähkinäkonvehdit
Nämä suussa sulavat sokeriset karamellit saavat kerroksittain makua pähkinäpekaanipähkinöistä, voileipäpalasta ja manteliuutteesta, ja ne sopivat täydellisesti lomalahjaksi.
05/06
Couche Couche (Cajun-aamiaismurot)
Tämä kevyesti paistettu, pehmeä ja pureskeltava maissijauhomuro tarjoillaan sokeriruo”on siirapilla makeutetun maidon kanssa, ja se on loistava aamiainen tai jälkiruoka.
06/06
Maw Maw B:n sokeroitu jamssi
Nämä vastustamattomat karamellisoidut makeat herkut valmistetaan vain kolmesta ainesosasta – purkitettu bataatti, sokeri ja voi.